Tervetuloa vuosi 2015!

Uusi vuosi, uudet kujeet! Viime vuosi oli hyvin hiljainen tämän blogin kannalta. Mietin jo, että poistanko kaikki tekstit ja aloitan alusta, mutta päätin pitää ne täällä ja jatkaa uuden vuoden myötä puhtaalta pöydältä. Viime vuosi oli hiljainen, koska halusin kirjoittaa vain kivoista asioista ja pysyä positiivisena, mutta sen aikaisessa elämäntilanteessani se tuntui hyvin vaikealta, joten valitsin helpomman tien ja olin täysin hiljaa, aivan kuin minua ei olisikaan olemassa. Viime vuosi ei ollut elämäni helpoimpia ja melkein jokainen päivä on tuntunut taistelulta oman henkisen ja fyysisen hyvinvointini kanssa. Joskus on helpompaa ja joskus hankalampaa.

En jaksa käydä kaikkia kipeitä asioita uudestaan läpi, mutta voin kertoa, että minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja siihen liittyvä unettomuus, johon molempiin olen saanut lääkkeet ja käyn juttelemassa säännöllisesti lääkärin kanssa. Olen aina ollut huono käsittelemään hankalia asioita ja mielummin työnnän ne sivuun ja yritän unohtaa. Jossain vaiheessa ne kasaantuu ja lopulta purkaantuu ei-niin-hyvällä tavalla. Kaikkiin ihme oireisiini, ahdistukseeni ja jaksamattomuuteni vihdoin löytyi syy, joka vielä kaiken lisäksi on lääkärin mukaan parannettavissa, vaikka juuri nyt minusta ei tosiaan tunnu siltä. Asiat, jotka luulin jättäneeni taakseni, ovatkin taas edessäni. Jopa lapsuudessani kokemat ikävät asiat ovat palanneet taas mieleen ja muistan asioita, pieniä hetkiä, joiden en enää edes muistanut tapahtuneen. Jokainen päivä on erilainen, joskus jaksan ja joskus olen ihan pohjalla. Määräaikainen työsopparini loppui joulukuun alusta ja nyt aion ottaa rauhallisesti ja parannella, jonka jälkeen siirryn takaisin työelämään.

Ajattelin, että nyt kun vuosi vaihtui, olisi hyvä aika yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja tsempata niin pinnallisen asian, kuin ulkonäön suhteen. Olen ollut monta, monta kuukautta välittämättä itsestäni ja minulle on ollut suorastaan ihan sama miltä näytän, vaikka salaisesti voin pahoin katsoessani itseäni. Olen syönyt liian paljon roskaruokaa ja namia koko viime vuoden ja se alkaa oikeasti näkymään kropassa. Ja jottei kukaan käsitä väärin, en pidä itseäni ylipainoisena, vaan löllyvänä, sillä lihasten tilalle on tullut läskiä, vaikka painoa on tullut lisää vain muutamia kiloja. Mikä olisikaan sen parempi aika uusille elämäntavoille kuin uusi vuosi ja tämän vuoden uudenvuodenlupaukseni on se, että teen kaikkeni, jotta voisin paremmin sekä henkisesti ja fyysisesti. Minä haluan parantua, haluan elää ja haluan tuntea... Haluan olla se sama iloinen minä, mitä joskus olin. Se on tämän vuoden tavoitteeni.

Terve maailma, minä tässä vaan...

Näin aluksi haluisin hieman kertoa, miten minulla menee. Rehellisyyden nimissä voin sanoa, että oon tosi kiireinen koko ajan ja vaikka olen liikkeessä koko ajan, tuntuu ettei iaka riitä mihinkään. Kiireisyyden lisäksi olen myös todella, todella väsynyt. Eikä auta, vaikka nukun yhdeksästä kymmeneen tuntia yössä... Kirjoitin aikasemmmin, että minulla on univaikeuksia, mutta nyt kun vihdoin oikeasti pystyn nukkumaan, väsymykseni ei katoa mihinkään. Minulla on myös ongelmia muistini kanssa eivätkä asiat meinaa millään pysyä päässä sekä keskittymiskykyni on kuollut kokonaan. Joten ajattelin, että tarvitsin taukoa ja tästä syystä en ole edes avannut blogejani, mutta nyt olen täällä taas ja valmiina jatkamaan!

Luulen, että meidän pitää juhlia takaisintuloani uudella ulkoasulla. Voitte auttaa minua blogini kanssa kertomalla, minkälaisia postauksia haluaisitte? Tarkoitan jotain speciaalia, kuten vaikkapa öö... En tiedä, jotain hauskaa kenties? Kuitenkin, kaikki toiveet otetaan huomioon ja toteutetaan mahdollisuuksien mukaan ♥

Kukkulan päällä oli komea linna...

... Tai sitten se oli pieni kaksio Malmilla, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Tänään, 12.8.2014 kävimme asukasvalintahaastattelussa ja jännityksestä tihkuen sain tietää, että vihdoin pääsemme muuttamaan ihka omaan kotiimme. Tunnen, että onnellisuusmittarini räjähtää tai ainakin vuotaa pahasti yli. En tiedä, voiko pieni ihminen muuttua enää onnellisemmaksi. Kaikki arkiset murheeni ovat täysin valuneet mielestäni ja tunnen pelkästään, onnen lisäksi, intoa, jännitystä ja odotusta. Asiat eivät voisi mennä enää enempää putkeen. Max (ylläpitoponini, josta voitte lukea lisää täältä) muuttaa ensi sunnuntaina, pääsemme muuttamaan, rahoitus järjestyi ja sain lääkäriltä ja fysioterapeutilta varmistuksen siihen, että selän pitäisi säännöllisellä hoidolla kestää aktiivisen ratsastuksen aiheuttaman rasituksen. Asiat rullaa vauhdilla eteenpäin ja kerrankin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaa, olen itse kelkan kyydissä valmiina ottamaan tulevaisuuden ilot ja surut vastaan.