Unettomuus

"Väsyneet silmät ja väsynyt pää

 Miten siitä pystyy selviämään? 

Pyörin ja hyörin 

En mä unta saa 

Voisko joku nyt mut pelastaa?" 

                   - Tonttu 

Unettomuus. Tuo kiusallinen ja hermoja raastava vaiva, joka vaikuttaa kaikkeen ja pahimmillaan kaikkiin. Itse olen tästä nyt kärsinyt yhtäjaksoisesti lähemmäs vuoden ja musta tuntuu, että siitä on tullut jo pahasti pinttynyt tahra mun vaatteissa, josta ei kovimmillakaan pesuaineilla pääse eroon. Eilen ajaessani kotiin töistä, meinasin neljästi ajaa kolarin ihan vain siitä syystä, etten pysty enää keskittyymään ajamiseen, ajatukseni harhailevat ja reaktiokykyni on tippumassa miinuksen puolelle. Ajatuksia on hankala pitää kasassa ja punainen lankaa häviää tuon tuostakin, joka on myös vaikuttanut bloggaukseeni jo ihan sillä, että tekstien kirjoittaminen ja oikolukeminen vie aivan älyttömästi enemmän aikaa ja tekstejä on tullut kolminkertaisesti vähemmän kuin ennen.

Vuonna 2012 kirjoitin edelliseen blogiini keskimäärin neljästi viikossa ja nyt on hyvä, jos olen edes saanut yhden kirjoituksen kuukaudessa tehtyä. Asiaahan ei tietysti helpota se, että kirjoitan sekä englanniksi, että suomeksi, joka tarkoittaa tuplatyötä. Olen kuitenkin päättänyt pitää blogia myös englanniksi myös sen takia, että ulkomaalaiset kaverini pystyisivät kuulumisiani lukea, vaikka englanti ei todellakaan ole täydellistä lähelläkään. Kaiken lisäksi kärsin vielä lukihäiriöstä, joka pahentuu väsymykseni tason mukaan. Alan olemaan jo ihan loppu tän asian kanssa. Aina ei oo ollut näin. Ennen mut tunnettiin varsinaisena unikekona, joka pystyi nukahtamaan ihan mihin tahansa, ja milloin tahansa. Ja kun sanon mihin tahansa, tarkoitan todellakin, että mihin tahansa.

 Kerran nukahdin hammasharja suussa vessaan, useamman kerran saunaan kuin yhden käden sormet pystyy laskemaan ja jopa metroon, bussiin tai suihkuun. Sain unta aina kun halusin, eikä äänet tai valot haitanneet yhtään nukahtamista. Nukuin syvää ja sikeää unta, enkä heräillyt yön aikana. Nykyään asiat on päinvastoin. En nukahda millään, olen yliherkkä äänille, valoille ja ajatuksille, siis ihan kaikelle. En nuku syvää unta, heräilen monta kertaa yössä ja saatan olla kerralla hereillä jopa tunnin tai pari. Tunteja minulla kertyy yhdeksästä tunnista, minkä varaan nukkumiseen, vain noin kolmesta viiteen. Olen niin sampereen itsepäinen ihminen ja lääkäriin menokynnykseni on todella korkea. Kärsin hiljaa hakematta apua, tyhmä kun olen. Joku ehdotti, että stressaan töitä. Voihan se olla mahdollista, mutta nukuin jo työttömänä ja lomalla ollessani yhtä huonosti. En kyllä tosiaan tiedä, mitä tälle pitäisi tehdä. Korvatulpat on auttanut jonkun verran heräilyyn, mutta nukahtamisongelmaa ne eivät poista. Ärsyttää suunnattomasti, mutta ehkä se vielä joskus helpottaa. 

Toivottavasti.

Naisen päivä

Me kaikki olemme varmasti joskus kuulleet naistenpäivästä, jota vietetään kerran vuodessa, 8.maaliskuuta, jolloin se nimensä mukaisesti on päivä, milloin naisia juhlistetaan ja muistetaan. Mutta oletteko koskaan kuulleet naisen päivästä? Ei, en puhu siitä leffasta, joka ilmestyi 1978 (Day Of The Woman), vaan päivästä, jolloin arjen kiireiden keskellä puolisonne hemmottelee teitä esim. ruualla, lahjalla tai hieronnalla. Olin ihan hämmästynyt ensimmäisellä kerralla kun näin tapahtui, eikä se jäänyt vain siihen yhteen kertaan.

Eilen, tullessani kotiin huonojen yöunien jälkeen väsyneenä jo ajatuksesta, että on siivottava, laitettava pyykit, tiskattava astiat, käytävä kaupassa ja laitettava ruokaa, en ollut kovin iloisella päällä. Kuitenkin Marko töistä tullessaan sai minut toisiin aatoksiin ilmoittaessaan, että mennään suihkuun. Ensin en ollut kauhean innostunut asiasta, olihan aikataulu jo muutenki tiukalla. Meillä ei ole saunaa, joten olemme ottaneet tavaksi käydä välillä yhdessä lämpimissä suihkussa. Siellä on todella helppo rentoutua ja varsinkin jutella jopa vähän syvällisimmistä asioista. Veden ääni on todella rauhoittavaa. Olen varsinainen vesipeto ja voin lillua vedessä monta tuntia, varsinkin hiljaisella järvellä, jossa on hyvä ajatella.

Ikävä kyllä olen luonteeltani helposti stressautuva ja murehdin usein turhista pikkuasioista. Marko taasen on sellainen rento ja "jalatmaassa" -olevaa tyyppiä, joka osaa etsiä aina asioiden valoisan puolen. Voin aina vuodattaa pahan oloni hänelle ja hän osaa aina auttaa ja helpottaa pahaa mieltäni, sekä saada minut rauhoittumaan ja tajuamaan, ettei tuo pikkuinen lasin tippuminen maailmaa kaada. Istuessamme suihkussa, hän kaivoikin hierontaöljyn esiin ja hieroi pitkään jumissa olevia hartioitani, sekä jännittynyttä selkääni. Silloin kaikki huolenaiheeni lopullisesti valusivat pois, kun hän otti hiusnaamion, levitti sen hiuksiini ja antoin minulle vielä päähieronnan. "Hyvää naisen päivää, rakas", hän sanoi minulle ja kysyin, että "Mikä se sellainen oikein on, eikö se oo naistenpäivä?" Hetken mietittyään hän tokaisi "Hmm... Naistenpäivä on päivä jolloin juhlistetaan kaikkia naisia. Naisen päivä on sellainen, että juhlitaan vain sitä yhtä naista, eli meidän tapauksessa sua, ihan vaikka joka päivä". Marko ei ole mikään kaikkein romanttisin mies, mutta hän silti yrittää aina parhaansa ja hänen sanomanaan tuo tuntui paremmalta, kuin kauneimmatkaan runot, mitä on joskus lausuttu. Voin sanoa, että hymy nousi huulille. Suihkun jälkeen olo oli mitä mainoin ja jaksoin kerrankin hyvällä omallatunnolla jättää kotityöt sikseen ja suunnata Markon ja hauvojen kanssa koirien uimarannalle.

Uusi perheenjäsen!

Hei vaan pitkästä aikaa! Olen ollut aivan uskomattoman kiireinen, joten olen pitänyt tarkoituksella pientä taukoa kirjoittamisesta, mutta nyt on aika lopettaa tämä hiljaiselo ja palata kirjoittamisen pariin. Enimmäkseen olen nähnyt ystäviäni, koska olen yleensä työpäivien jälkeen niin väsynyt etten jaksa enää hengailla kenenkään kanssa. Mulla on nyt vaan 6,5h työpäivät normaalin kahdeksan sijaan, joten energiaa piisaa paljin enemmän. Olen myös ollut tien päällä Markon ja Oton kanssa Virojoella ja Orimattilassa. Näistä seikkailuista kerron myöhemmin lisää.

Halusin tänään välttämättä kirjoittaa, koska mulla on aivan loistavia uutisia! Minä ja Marko ollaan puhuttu aiemmin, että muuttaessamme ensiasuntoomme pois äitini luota, hankimme kissan. Kaverini Kaisa soitti ja kysyi haluaisinko kissan jo nyt? Hän lähetti minulle kuvan ja rakastuin kisuun sillä silmäyksellä. Kävimme tänään hakemassa kissimirrin uuteen kotiinsa ja nyt kisuli on ollut pikkasen ujo, varsinkin koiriamme kohtaan, vaikka koiriin onkin tottunut. Hauvat olivat todella uteliaita jonkin aikaa, mutta antoivat hetken päästä kisulille tilaa tutustua uuteen kotiinsa.Tytön nimi on Tepa ja se on parin vuoden ikäinen oranssiraidallinen maatiainen. Luonteeltaan Tepsu on utelias, eloisa ja se todella nauttii silityksistä. Eiköhän se tässä parin päivän sisällä reipastu.

Uskon kaiken asettuvan raiteilleen oikein hyvin.