Kukkulan päällä oli komea linna...

... Tai sitten se oli pieni kaksio Malmilla, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Tänään, 12.8.2014 kävimme asukasvalintahaastattelussa ja jännityksestä tihkuen sain tietää, että vihdoin pääsemme muuttamaan ihka omaan kotiimme. Tunnen, että onnellisuusmittarini räjähtää tai ainakin vuotaa pahasti yli. En tiedä, voiko pieni ihminen muuttua enää onnellisemmaksi. Kaikki arkiset murheeni ovat täysin valuneet mielestäni ja tunnen pelkästään, onnen lisäksi, intoa, jännitystä ja odotusta. Asiat eivät voisi mennä enää enempää putkeen. Max (ylläpitoponini, josta voitte lukea lisää täältä) muuttaa ensi sunnuntaina, pääsemme muuttamaan, rahoitus järjestyi ja sain lääkäriltä ja fysioterapeutilta varmistuksen siihen, että selän pitäisi säännöllisellä hoidolla kestää aktiivisen ratsastuksen aiheuttaman rasituksen. Asiat rullaa vauhdilla eteenpäin ja kerrankin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaa, olen itse kelkan kyydissä valmiina ottamaan tulevaisuuden ilot ja surut vastaan.