Kakkukekkerit Pukkilassa

Meillä on ollut suvussa tapana, että pidetään aina kahvikakut synttäripäivänä, mutta tänä vuonna mun virallinen synttäripäivä oli juhannuspäivänä, niin pidettiin ne seuraavana päivänä, siis sunnuntaina, isän mökillä Pukkilassa. Mulla ja isän kihlatulla, Outilla, on sama syntymäpäivä ja meidän vuosista tuli yhteensä 70, mutta mieleltämme ollaan ikinuoria. Ei musta kyllä tunnu yhtään vanhemmalta, vaikka olen ylittänyt sen kuuluisan ikäkynnyksen ja muuttunut teinistä aikuiseksi. Pitäiskö mun olla nyt kypsempi? Ei, kyllä mä taidan yhä olla yhtä lapsenmielinen kuin viikko sitten.

#systeriselfie á Jenny

Möksällä oltiin perusporukalla, johon kuului tietysti poikaystävni Marko, siskoni Jenny, tätini Anita, isäni Rane ja isän kihlattu Outi, lukuunottamatta äitiäni Helenaa, joka ei nyt jaksanut lähteä mukaan. Kahvittelusta mulla ei oo niin kauheasti kerrottavaa, mutta kuvia on sitäkin enemmän. Sen verran voin lyhyesti tiivistää, että syötiin hyvää ruokaa, juotiin skumppaa, maisteltiin kakkua, avattiin lahjoja ja ihailtiin isukin rakentamaa mökkiä, ihan perus synttärit siis. Ei enempää eikä vähempää, mut tälläset niiden olla pitääkin. 

Huomaa keneltä oon periny ilmevarastoni ♥ papi

Mökki & Anita

Outi ja isukki oli kokannut meille kanaa, maissia, kurkkusalaattia, fetasalaattia ja halloumisalaattia, sieniä pekoniin käärittynä, savustettuja sieniä ja sienisalaattia. Mainitsinko jo sienet? Meillä kaikki muut rakastaa sieniä, paitsi minä. Onneks salaattia ja kanaa riitti mulle runsaasti niin pystyin suosiolla olla koskematta sieniin, yök! Onneksi Anita oli leiponut mulle aivan ihanan mansikkarahkakakun ja ai että se oli hyvää. Oisin voinu syödä koko kakun, ellen ois ahdannut itteeni ihan täyteen jo muista ruuista. 

Marko & Delila 12.12.2013 --> ♥

Oon tällä hetkellä todella onnellinen. Tuntuu et kaikkia asiat alkaa vihdoin järjestyy ja vaikka mulla on vielä välillä stressiä raha-asioista ja muusta, musta tuntuu. että pahin alkaa olla jo takana. Nyt kun vielä saan muutkin elämän osa-alueet kuntoon, mun onnellisuuspalkki menee reippaasti yli asteikon. En tiiä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Se voi olla täynnä uusia kärsimyksiä ja ikäviä asioita niiden hyvien rinnalla, mutta sen tiiän, että tällä mielentilalla olisin valmis vastaanottamaan avosylin vaikka jättiläishämähäkkiarmeijan, koska mulla on joku, joka seisoo mun rinnalla ja taistelee mun kanssa, tuli mitä tahansa vastaan.

En oo enää yksin.